5.5m luokan synty
Luokan synty ajoittuu 1940-luvun loppuun. 6mR-luokan veneiden koon ja hinnan ei katsottu enää edustavan olympialaisten henkeä. Kansainvälinen purjehtijaliitto (IYRU) valitsi komitean etsimään halvempaa seuraajaa kuutosille. IYRU:n nimittämään komiteaan kuului Norjan kuningas Olavi ja hänen läheinen ystävänsä Charles Nicholson.
Alussa elänyt ajatus skaalata 6m-sääntö pienempään kokoon hylättiin, ja Charles Nicholson ja hänen ystävänsä aloitta suunnittelun tyhjältä pöydältä. Nicholsonin kokemuksen ja näkemyksen ansiosta hänen ideansa hyväksyttiin. 1949 valmistui prototyyppi “The Deb” ja koepurjehdukset tehtiin samana vuonna Solentissa. 5.5m -mittasääntö hyväksyttiin IYRU:ssa 1949, ja olympiakomitea ilmoitti vuonna 1951 että 5.5 metrin veneet tulevat uudeksi luokaksi Helsingin Olympialaisiin. Suomessa uusi luokka otettiin innolla vastaan. Helsingin Olympialaisiin mennessä oli valmistunut jo 13 venettä. Niistä yksi oli Laurinin suunnittelema L-10 Teresita, joka pääsi kilpailemaan Olympialaisiin. Olympiastatuksen lisäksi vuonna 1953 kuutosilla aiemmin kilpailtu Kultapokaali siirrettiin 5.5m -luokkaan, jossa arvostetusta palkinnosta kilpaillaan vielä tänä päivänäkin.
5.5m-säännön veneillä kilpailtiin viisissä Olympialaisissa, 1952 Helsingissä, 1956 Melbournessa, 1960 Roomassa, 1964 Tokiossa ja 1968 Mexicossa. Lopulta luokka menetti olympiastatuksen 1970 pitkälti samoista syistä kuin kuutoset olivat aikaisemmin menettäneet. Luokan tilalle Olympialaisiin valittiin yksityyppiluokka Louhi. 5.5m-luokan kehitys ei kuitenkaan päättynyt olympiastatuksen menettämiseen. 1960-luvun lopussa venesuunnittelussa tapahtui huomattavia kehitysaskelia. 5.5m-luokkaan veneitä piirsivät aikansa etevimmät suunnittelijat kuten Britton Chance, Olin Stephens ja Ben Lexen. Tästä seurasi mm. kölin ja peräsimen jakautuminen ja radikaalit muutokset rungon muodoissa. Juuri mittasäännön salliman kehityksen takia luokka onkin säilynyt elinvoimaisena tähän päivään saakka.
