Hankø 2022

Viisvitosten MM-kisat järjestettiin heinäkuun alussa Norjan Hankøssä. Kisoihin osallistui kaksi suomalaista venekuntaa, FIN 4 Trial ja FIN 6 Skylark. Jälkimmäisen kippari Filip Blomquist kertoo raportoi kisatunnelmista.

Skylark ja Trial kilpailusatamassa. Kuvaaja: Filip Blomquist

Alkuun vähän historiaa: molemmat veneet ovat valmistuneet alun perin vuonna 1951. Skylarkin on piirtänyt Jarl Lindblom ja Trialin Carl-Olof Granfelt. Kumpikin on palannut perusteellisen remontin jälkeen radoille vuonna 2017 ja molempien kotisatama on Turussa. Hauskaa siis päästä saman aikakauden veneillä kisaamaan suuriin kansainvälisiin kisoihin. Trialin miehistö kisassa oli Pete Lindström, Peter Flinkman ja Ville Harkke. Skylarkilla purjehtivat Oscar Norström, Elias Huhtala ja Filip Blomquist.

Hankø sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Oslosta. Purjehtijoille tämä on yksi maailman hienoimmista kohteista kokea. Erityisesti 5.5m-luokalla on paikkaan pitkät suhteet: Norjan kuningas aikoinaan myös purjehti femfemmaa. Vieläkin monet maailman nopeimmista viisvitosista purjehtivat Norjan lipun alla. Järjestävänä seurana oli Kongelig Norsk Seilforening, KNS.

Jo ennen kisoja saatiin jännittää kovasti, päästäänkö edes matkaan. Skylarkin kisakausi oli alkanut heikosti saalingin hajottua. Hyvällä tuurilla pärjättiin kuitenkin haaverista masto pystyssä. Suuremmaksi ongelmaksi muodostui, että meille oli viikko aikaa löytää uusi saalinki. Onneksi 5.5m -liitossa on monta taitavaa puuseppää ja ensimmäinen uusi saalinki saatiinkin jo samana iltana, kun edellinen oli pettänyt.

Norjan luvattuja kovia tuuliolosuhteita varten toivottiin, että sataisiin toinenkin saalinki vaihdettua. Ja onnistuihan tämäkin, juhannusviikolla luokan oma ”grand old man” Matti Muoniovaara teki meille uudet.

Hyvällä onnella oli siis pärjätty ensimmäisten esteiden ohi. Suomesta lähtö oli suunniteltu juhannuspäiväksi. Tätä varten oltiin onneksi hyvissä ajoin valmisteltu. Lähtö onnistuikin Ilman suurempia ongelmia ja pääsimme laivalla ajoissa matkaan. Seuraavana päivänä meitä odotti pidempi ajomatka Hankøseen. Ajomatka onnistui hyvin, tosin ensimmäistä kertaa femfemma vetävää kuskia vähän pelotti loppua kohden, kun tiet kapenivat ja jyrkkenivät.

Perillä Hankøssä meitä odotti vuokratalomme isäntä, olimme vuokranneet talon yhdessä Trialin miehistön kanssa. Isäntä oli todella ystävällinen ja ajoi meidät veneellä saarelle. Toki pieniä ennakkoluuloja suomalaisista häneltä löytyi, vanhat kollegat eivät olleet suomalaisten mainetta parhaalla mahdollisella tavalla maailmalla levittäneet.

Seuraava hauska projekti oli veneen vesillelasku. Veneen lasku onnistui ongelmitta, mutta kävi ilmi, ettei saaren läheisyydestä löytynyt mastonosturia. Lopuksi päädyttiin käyttämään vesillelaskunosturia vanhojen setien rakentaman köysiviritelmän kanssa. Ja nousihan se masto melkein naarmuitta.

Skylarkin vesillelasku Norjassa. Kuvaaja: Filip Blomquist

Sitten itse kisaan. Ennen maailmanmestaruuksia 5.5m -luokassa on tapana järjestää kisa Skandinaavisesta kultapokaalista. Tässä kisassa nykyään enää kisaavat modernit veneet. Meille klassikoille löytyy onneksi myös Royal Kaag Classic Cup samaan aikaan.

Classic Cupin aikana saatiin kokeilla suuresti veneen kestävyyttä kovissa olosuhteita Hankøssä. Harmillisesti meillä hajosi sekä puomiliikki että fallien kiinnitykset. Hauskaa oli kisata Trialia vastaan ja aika nopeasti tultiin tulokseen, että kevyessä me pärjäsimme ja kovassa Trial. Lopputuloksissa meillä oli kummallakin yhtä monta voittoa mutta Trialilla vähemmän keskeytyksiä, joten he päätyivät voittamaan koko kisan.

Varsinaisiin MM-kisoihin lähdimme innolla tasaisen Royal Kaag Classic Cupin jälkeen.

Skylarkille sopiva keli! Kuvaaja: Robert Deaves

Harmillisesti (meidän tulosten puolesta) maailmanmestaruuskisojen aikana saatiin todella kokea Norjan tuulia ja olosuhteita. Vaikka oli hauskaa purjehtia, niin huomasimme myös, että vaikeaa oli pysyä Trialin perässä. Useammassa lähdössä meidän klassikoiden piti arvioida, voiko radalle edes lähteä riskeeraamatta kalustoa. Lopulta tosin vain yksi ylimääräinen lähtö jäi meiltä klassikoilta purjehtimatta. Kovatuulisimpana päivänä koko fleetti päätti pitää välipäivän maissa.

Aurinkoinen välipäivä mahdollisti erilaista puuhastelua pitkin Hankøtä. Trialin miehistö oli varustautunut kiipeilyvarusteilla ja ehti kokemaan Hankøøn korkeimmat kalliot. Me ei-niin-hyvin varustautuneet skylarkillaiset päätimme kokeilla norjalaisten omaa ulkoiluapplikaatiota, Stolpejaktia. Eli kävelimme ympäri saarta hakemassa pylväitä.

Suurkisat ovat monella tapaa hienoja jopa vain kokemuksena. Norjassa meitä odotti joka ilta erilaisia juhlia ja illallisia, joihin kaikki osallistuvat venekunnat oli kutsuttu. Erityistä näistä juhlista teki se, että suuri osa niistä järjestettiin norjalaisten purjehtijoiden omilla mökeillä. Vieraanvaraisuus oli siis aivan huippuluokka!

Myös yhteisasuminen oli hyvä valinta. Erityisesti meille Skylarkin nuoremmalle miehistölle oli hauskaa kuunnella Trialin jengin purjehdustarinoita, monia Hankøstä! Myös iltaisin oli mahdollista yhdessä pohtia, miten purjehdukset etenivät ja miten opittaisiin vielä taitavimmiksi. Ja tietenkin miettiä mitä modernilla puolella tapahtui, ja ajatella jos näitä venemalleja osattaisiin vielä vähän parannella.

Miten sitten maailmanmestaruuskisat päättyivät? Klassikoiden yhteiskisan voittaja oli Trial. Täten se pokkasi toista kertaa Trofeo Italian, joka jaetaan nopeimmalle modifioimattomalle klassikolle. Hauskaa oli myös huomata, että kovatuulisimmilla myötätuuliosuuksilla Trial alkoi nousemaan plaanin. Syy tähän löytynee veneen leveästä negatiivisesta perästä, joka oli aivan revolutionaarinen idea vuonna 1951. Tämän tehokkuudesta todisti se, että Trial onnistui kirimään moderneja veneitä merkittävästi avotuulilla. Ehkä vielä erikoisempaa, että Trial pysyi välillä vain parin veneenmitan päässä myös vastatuulella, tosin tähän saattaa löytyä selitys onnistuneista trimmeistä ja ylipäätään huikeista purjehdustaidoista. Vaikka veneet ovat kehittyneet seitsemässäkymmenessä vuodessa, vielä löytyy varmasti jotain kikkoja, joilla näistä voidaan luoda nopeampia.

Trial myötätuulessa. Kuvaaja: Robert Deaves

Modernin luokan maailmanmestaruuden ja Scandianvian Gold Cupin voitti brittiläinen Jean Genie. Siitä tuli ensimmäinen maailmanmestaruuden 1998 jälkeen voittanut vene, jota ei ole suunnitellut Sebastien Schmidt ja jota ei ole rakentanut Wilke.  Dave Hollomin piirtämä Peter Mortonin vene on rakennettu Cowesissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Morton ei päässyt purjehtimaan Hankøssa, mutta lähetti veneen kuitenkin liikkeelle Elliot Hansonin kipparoimana.

Voittajavenessä on sellainen erikoisuus, ettei sen kölissä ole trimmievää kölissä. Koko vene rakennettu säännön mukaisesti niin että toimii erityisen hyvin kovassa kelissä. Toki voiton salaisuus saattoi olla myös olympiatason purjehdusmiehistö.

Jean Genie. Kuvaaja: Robert Deaves

Suurempia havereita ei tuulesta huolimatta sattunut. Meille suomalalaisille karikkoinen saaristo on itsestäänselvyys, mutta väljempiin vesiin tottuneista saksalaisista ainakin kaksi venettä kävi vähän hiomassa kölejään Hankøn kallioilla. Sen sijaan me ”ylpeät” suomalalaiset onnistuimme myöhästymään Royal Kaag Classic Cupin ensimmäisestä lähdöstä, tai itse asiassa olimme eksyneet skandinaavisen kultapokaalin lähtölinjalle. Tosin järjestäjien ohjeistuskaan ei ollut aivan tarkka, joten yksinään meitä ei tästä voi syyttää.

Yhteensä 23 venettä osallistui MM-kisoihin:  kaksi klassikkoa, kaksi evoluutiovenettä ja 19 modernia.

Trial maailmanmestaruuskisojen palkintojenjaossa. Kuvaaja: Robert Deaves

Voidaan siis päätellä, että oli todella hieno ja ainutlaatuinen tapahtuma. Vaikka ei klassikoita ei tullut muualta kuin Suomen Turusta löytynyt, oli tapahtuma sekä purjehduksen että oheisohjelman kannalta osallistumisen arvoinen. Voin siis kovasti suositella kaikille purjehtijoille suurempien kisojen osallistumista, vaikka ei huippusijoja lähtisi tavoittelemaan. Jälkeenpäin muistoihin jäävät joka tapauksessa vain hauskat kommellukset ja ehkä mahdollisesti voittava vene.

Kaikki tulokset löytyvät täältä: https://manage2sail.com/en-US/event/986fac28-ab5a-4b0c-907e-b05de27b4eeb#!/

Lisää kuvia: https://robertdeaves.smugmug.com/55-Metre/2022-Events/2022-Scandinavian-Gold-Cup-Worlds-Hanko

Viisvitosten kilpailukausi 2022

Kotimaan regatoissa purjehti yhteensä kahdeksan venettä. Luokka osallistui Helsinki Regattaan, Viaporin Tuoppiin ja BS Classic Regattaan. Lisäksi FIN 4 Trial ja FIN 6 Skylark osallistuivat MM-kisoihin Norjan Hankøssa, Trial toi Classic-luokan voiton Suomeen!

Kotimaan ranking-sarja

Veneet ja pisteet:

Pohjantähti 17

Vis a Vis 10

Figaro 9

Trial 6

Remi 4

Skylark 4

Kaskelotten 0

Bloss 0

BS Classic Regatta 2022

Brändö Seglaren perinteikäs Kruunuvuorenselän regatta on järjestetty 1970-luvulta asti. Vuoden 2022 regattaan osallistui viisi viisvitosta. Kesän viimeiseen viikonloppuun saatiin herkullinen ennakkostartti: luokassa vuosikymmenet vaikuttanut Matti Muoniovaara järjesti perjantai-illaksi viiden lähdön sprinttikilpailun.

 Harjoituskisaan osallistui kolme venettä: 70-vuotiaat Wileniuksella veistetyt klassikot FIN 9 Vis a Vis (Arvid Laurin) ja FIN 12 Pohjantähti (Gösta Kyntzell) sekä vuoden -64 designia edustava FIN 43 Remi (Karl-Erik ja Einar Ohlsson).

”Katajannokan purjehdusstadion” sähköistyi hetkessä, kun kolme tasavahvaa venettä sprinttaili jäämurtajien kupeella. Maaliviivalle tultiin myötätuulessa, välillä kolmikko ylitti linjan spinaakkerit liki toisiaan hipoen. Maalintulojärjestys vaihteli, mutta Remi nousi tiukkaakin tiukemman sarjan voittajaksi. Innostava treenikilpailu päättyi mukaviin iltatunnelmiin Katajanokan rannalla.

Yleisöystävällistä harjoituskilpailua

Varsinainen regatta purjehdittiin niin ikään kevyessä tuulessa. Pekka Ervamaan Figaro (FIN 43) voitti lauantain molemmat lähdöt. Ensimmäisessä lähdössä ”Bill” Ludersin suunnittelemaa Figaroa onnistui prässäämään ainoastaan Ari Bungers Vis a Visilla.

Toisessa lähdössä suurin osa veneistä, Star-luokka mukaan lukien, ajoi styyrpuurin halssilla Tervasaaren laitaan. Maailman vanhin kilpaileva int 5.5m -vene, Olli Suortin kipparoima Bloss ja Juho Peltosen Pohjantähti kääntyivät heti startin jälkeen kaakkoon. Ilma liikkui radan eteläpuolelle kiivaammin: molemmat Kyntzell-klassikot ajoivat Figaron kintereillä ylämerkille. Spinaakkereilla mentiin vielä tasatahtia, mutta tasaisella vauhdilla ja tarkalla ajolla dominoineen Figaron vauhti oli loppua kohden liikaa Pohjantähdelle. Ervamaa ajoi selvään voittoon, ja kolmantena maalilinjan ylitti Olli Kanervan Remi.

Sunnuntaina aloiteltiin heikossa tuulessa (noin 2 m/s). Koko fleeti valui ylämerkille lähes samanaikaisesti. Tasaisen spinaakkeriosuuden jälkeen tuuli hiipui entisestään.  Vis a Vis sai pidettyä liikettä yllä ajamalla alas ja pitkälle, lähes Lonnan kupeelle. Figaro ehti ennen totaalista pläkää ”Neljän viitan karin” tuntumaan. Muut hyytyivät kymmeneksi minuutiksi paikoilleen. Vis a Visin pitkä kierto tuotti tulosta, kaakosta noussut kevyt rintama siivitti veneen kärkikahinoihin ja hetkeksi Figaron edelle. Viimeisen alamerkin jälkeen Figaro pusersi ykköseksi ja varmisti samalla kokonaiskilpailuvoiton.

BS Classic Regatan erikoisuus on lounastauko lähtöjen välillä. Venekunnat nauttivat Kulosaaren kallioilla auringosta ja hyvästä seurasta ja jännittivät, saadaanko neljättä lähtöä lainkaan. Suurimmat odotukset olivat Pohjantähdessä ja Vis a Visissa, joissa valmistauduttiin tiukkaan match racingiin.  Viimein tuuli virisi lännen suunnalta, ja kilpailulautakunta ilmoitti regatan jatkuvan.  Rata käännettiin siten, että veneet lähtivät Laajasalon edestä.  

Pohjantähti lähti linjan vasemmalta laidalta ja sai alusta asti hyvän vauhdin.  Vis a Vis starttasi Tervasaaren puolelta. Tälläkin kertaa pohjoisen laidan virtaukset osoittautuivat heikommiksi. Pohjantähti piti kärkipaikan lopulta tasaisella perussuorituksella 3-4m/s tuulessa. Veneet päätyivät tasapisteisiin, mutta lähtövoitto takasi Pohjantähdelle regatan kakkossijan.

Viikonloppu osoitti, miten tasaväkisesti erilaiset ja eri aikakausien veneet voivat kilpailla toisiaan vastaan. Myös radoille palannut Bloss antoi vakuuttavan näytön kilpailukyvystään pysymällä fleetin vauhdissa.  

 Pitkä ja jännittävä viikonloppu illanviettoineen oli myös hieno sosiaalinen tapahtuma, jonka perusteella on hyvä odottaa tasaista tulevaa kautta. Kaudelle 2023 uskaltanee ennustaa jopa 7-8 viivitosen regattoja. Tästä tuloksiin.

Lauantain lähtöjen päätteeksi vuokrattiin grilli, jatkettiin trimmaamista ja nautittiin viimeisestä kuumasta kesäillasta.

Viaporin Tuoppi 2022

Viisvitoset lähtivät radalle yhdessä vitosten ja A-veneiden kanssa. Kymmentä minuuttia aiemmin lähteneet Hait olivat jämähtäneet ensimmäiselle poijulle. Sumaan liittyvät vielä myöhemmin lähteneet folkkarit ja lukuistat tasoitusluokkien veneet. Suman purkauduttua tuuli virisi, ensimmäisenä vapaisiin tuuliin purjehti FIN 41 Remi. FIN12 Pohjantähti ajoi Remin kiinni Särkän salmessa, mutta Remi sai uudelleen vauhdista kiinni pitkällä sivutuulipätkällä ja piti kärkipaikan Pihlajasaaren edustalta maalipaukulle asti. Onnittelut Remin voitosta! Kilpailuun osallistui myös kuopiolainen viisvitonen,FIN 45 Kaskelotten. Hieno debyytti!

Linkki tuloksiin

Aurinko helli osallistujia, mutta tuulesta ja merkkitilasta oli pulaa.

Helsinki Regatta 2022

Vuoden 2022 Helsinki-regattaan osallistui neljä venettä: Trial, Skylark, Pohjantähti ja Vis a Vis purjehtivat tiukan sarjan. Lauantaina kilpailtiin rankkasateessa ja tuuli nousi iltapäivällä navakaksi. Sunnuntaina ajettiin kovan tuulen takia vain yksi lähtö.Linkki tuloksiin.

Vuosikokous 2021 pidettiin Helsingissä/Etänä

Kokouksessa oli paikalla kahdeksan veneen edustajat.

Yhdistyksen hallitukseen valittiin varsinaiseksi jäseneksi Juho Peltonen. Hallituksen puheenjohtajana jatkaa Matti Muoniovaara ja varapuheenjohtajana Ville Harkke

Vuosimaksuiksi 2021 vahvistettiin

-jäsenmaksu 50.00 eur

-venemaksut, klassikko 50 eur, evoluutio 50 eur ja moderni 100 eur.

Hyväksyttiin toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2021.

Kilpailukalenterin lisäksi päätettiin aloittaa uudelleen ranking-pisteiden kerääminen regatoista, hallitus päättää pistelaskun muodon.

Luokka on kehittymässä varsinkin klassikkoveneiden osalta ja kilpailevia veneitä on ensi kaudelle odotettavissa aikaisempaa enemmän. Tapahtumia, kuvia ja tietoa jaetaan kauden aikana yhdistyksen whatsapp-ryhmässä, kiinnostuneet voivat ilmoittautua Muoniovaaran Matille.

Hyvää kevättä ja vesillelaskujen odotusta,

Ville

FIN-4 Trial

Kausi 2020 avattiin Helsinki Regatassa

Kaikesta pandemian aiheuttamasta huolimatta saatiin kesän ensimmäinen kilpailu ajettua loistavissa olosuhteissa. Aurinkoa, lämpöä ja riittävästi tuulta - mitä muuta voisi toivoa? Sunnuntaina kahdessa viimeisessä lähdössä tuulta tosin oli jo enemmänkin kuin riittävästi ja osa fleetistä jäi varoiksi rannalle. Pohjantähti teki ratadebyyttinsä kunnialla, onnittelut Porvooseen. Tulokset löytyvät täältä. Kausi jatkuu Hangossa Hanko Classicin merkeissä ja sen jälkeen Turussa Airisto Classicissa.

Vuosikokous maanantaina 9.12.2019

Kutsu Suomen 5.5m Yhdistyksen vuosikokoukseen maanantai 9.12.2019

Pidämme Suomen 5.5m Yhdistyksen vuosikokouksen maanantaina 9.12.2019 klo 17.30 Matti Muoniovaaran tiloissa, Pormestarinrinne 4 G Katajanokalla. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Kokouksesta voi tiedustella Matti Muoniovaaralta puh 050 382 8940. Tilaisuudessa on tarjoilua.

Vuosikokouksen esityslista:

1 Kokouksen laillisuuden toteaminen

2 Kokouksen puheenjohtajan ja sihteerin valitseminen

3 Hallituksen vuosikertomus.

4 Hallituksen selvitys yhdistyksen taloudesta sekä tilintarkastuskertomus.

5 Tilinpäätöksen vahvistaminen ja vastuuvapauden myöntäminen.

6 Jäsenmaksun ja muiden maksujen suuruus seuraavaksi toimintavuodeksi. Talousarvion ja toimintasuunnitelman hyväksyminen.

7 Puheenjohtajan ja hallituksen jäsenen valitseminen. Varapuheenjohtajana Ville Harkke vielä vuoden.

8 Toiminnantarkastajan ja varamiehen valinta.

9 Muut asiat:

9.1 Skandinaavinen Kultapokaali

Hallitus

Kallelse till Finlands 5.5m Föreningens årsmöte måndag 9.12.2019

Finlands 5.5m Förening har årsmöte måndag den 9.12.2093 kl 17.30 hos Matti Muoniovaaras arbetsrum Borgmästarebrinken 4 G Skatudden. I mötet behandlas regeländriga ärenden. Information ges av Matti Muoniovaara tel 050 382 8940. Servering finns det också.

Årsmötet behandlar följande ärenden:

1 Mötets laglighet.

2 Val av mötets ordförande och sekreterare.

3 Styrelsens årsberättelse.

4 Styrelsens utredning över föreningens räkenskaper samt revisionberättelsen.

5 Fastställande av bokslut och beviljande av ansvarsfrihet för de räkenskapsansvariga.

6 Medlemsavgiftens storlek för följande verksamhetsår. Godkännandet av budjet och verksamhetsplan.

7 Val av styrelsens ordförande och ledamot. Ville Harkke är viceordförande ett år vidare.

8 Val av verksamhetsgrankare samt en suppleant.

9 Övriga ärenden.

9.1 Skandinaviska Guldpokalen.

Styrelse

Kauden 2019 kilpailukalenteri

28.5.-18.6. HTPS tiistaikisa

29.5.-26.6. HSS keskiviikkokisa

15-16.6. Prompt Regatta

29-30.6. Helsingin Regatta

5.-7.7. Hangon Regatta

19-20.7. ASS Classic

24.-28.7. Scandinavian Gold Cup, Classic Cup, Evolution Cup

29.7.-2.8. World 5.5m Championship

3.-4.8. Shampanja Regatta

7.8.-28.8. HSS keskiviikkokisa

13.8.-17.9. HTPS tiistaikisa

17.8. Viaporin Tuoppi

24-25.8. Kruunuvuorenselän regatta

31.8. Kultainen Spinnu tasoituskilpailu (Vis a vis ja Scatou ollut mukana)

7.9. Gumbo Kiosk Regatta tasoituskilpailu (Norna, Vis a vis ja Scatou ollut mukana)

Kevätkokous 11.4. torstai klo 17.30

Pidämme Suomen 5.5m yhdistysen kevätkokouksen torstaina 11.4. klo 17.30.

Paikka on Matin byroo osoitteessa Pormestarinrinne 4 G Katajanokka.

Käsiteltävät asiat:

  • TIlinpäätöksen hyväksyminen ja hallituksen vastuuvapauden myöntäminen.

  • Vuoden 2019 talusarvion hyväksyminen ja vuosimaksujen määrääminen

  • Toimintasuunnitelman hyväksyminen

  • Matti on ehdottanut sääntöihin englanninkieliseksi nimeksi Finnish 5.5 Sailing.

  • Muut asia, katsaus tilanteeseen maailmanmestaruuskilpailujen suhteen.

Tervetuloa

Hallitus

Skandinaavisen Kultapokaalin syntymä

100 vuotta, 12 maaliskuu 1919 - 2019 maaliskuu 12

Kultapokaali perustettiin 1919

Ensimmäiset pursiseurat perustettiin Suomeen 1800-luvun puolivälin jälkeen, purjehdusinnostus levisi melko nopeasti; rakennettiin veneitä sekä suomalaisten että tunnettujen ulkomaisten suunnittelijoiden kynästä. Useat veistämöt toimittivat hyviä kilpapursia, jotka menestyivät kotimaassa ja Ruotsissa.

1917 Suomesta tuli itsenäinen ja nuori kansakunta saattoi olla edustettuna kansainvälisessä kilpapurjehduksessa. 1919 keväällä Nyländska Jaktklubbenilla syntyi ajatus saada aikaan palkinto skandinaaviseen kilpapurjehdukseen. Nyländska Jaktklubben tilasi tukholmalaiselta C. G. Hallbergin hovikultasepänliikkeeltä palkintopokaalin, jonka suunnitteli J. J. Jahnsson ja muotoili kuvanveistäjä A. Olsson. Palkinto nimettiin myöhemmin Skandinaaviseksi Kultapokaaliksi, ja siitä on sittemmin tullut tunnustettu ja arvokas palkinto.

55mitali2019_ISO2B.jpg

Materiaalit ja osat

Yläsosan kuppi, simpukka, ja tyttö (neito) on puhdasta kultaa, johon on upotettu 17 pientä timanttia ja kaksi helmeä. Simpukka lepää vihreillä aalloilla, jotka ovat emaljoidut.

Alaosa on valkeata norsunluuta, joka on osittain päällystetty hopealla. Alaosa sisältää sinivalkoisen emaljoidun Njk:n pienoislipun. Lisäksi on neljä sinertävää helmeä. Jalustaa kannattelee niskoillaan neljä ylösalaisn olevaa kalaa.

Pokaali on suhteellisen pieni, mutta on kokoonsa nähden melko painava.

Symbolit

Koko tämä taide-esine, kuin veistos, symbolisoi ja juhlistaa itsenäistä Suomea ja sen kansakunnan lippua. Kultainen "Suomi neito", vapaa suomalainen nainen, ratsastaa simpukalla vapaana Itämeren aalloilla.

Kultapokaalin “Suomi-neito”

Kultapokaalin “Suomi-neito”

Hopealevyyn keskellä on kirjoitettu:

“Nyländska Jaktklubbens SKANDINAVISKA PRIS instiftad den 12. mars 1919”

Palkinto juhlistaa myös suomalaista pursiseuralippua, jolla on erikoinen osa Somen lipuissa. Pursiseuralippuja käytettiin joa autonomian aikana. Itsenäinen Suomi sai 1917 siniristilippunsa, mutta pursiseuroille tehtiin myös oma virallinen lippunsa, jossa on valkoinen risti sinisen ristin päällä ja yläkulmassa (tangon puolella) pursiseuran tunnus. Kaikki suomalaiset purret voivat käyttää lippua kansallisena tunnuksena.

Pokaalin arvo

Pokaalin hinta vuonna 1919 oli 20 185 markkaa (400 jäsenmaksua t. 18.5% vuoden menoista) ja tämän päivän rahassa 8 819 euroa. 1960 pokaalin arvoksi laskettiin 2.4 miljoonaa markkaa (400 x 6000.- mk vuosimaksu). 1960 GKSS oli voittanut pokaalin ja vakuutti sen 65 000 kruunun arvosta ja se oli n. 4 063 000 silloista markkaa ja nykyrahassa 96 452 euroa. Nyt 400 vuosimaksua on n. 78 400 eur aj 18.5% menoista on 220 150 eur. Keskimääräinen arvo 1919-1960-2019 olisi n. 108 470. Vuodesta 1919 nykypäivään palkinnon arvo on kasvanut n. 12-kertaiseksi.

Voittanut pursiseura on seura, johon vene on rekisteröity. Tämä siksi, että kyseessä on myös pursiseurojen välinen kilpailu. Artiklassa XI on kirjoitettu "pokaali pitää antaa voittaneen pursiseuran hoitoon".

Kansainvälinen palkinto 1922

Ensimmäiset kilpailut Skandinaavisesta palkinnosta käytiin Suomen ja Ruotsin välillä SK40 luokan saaristoristeilijöillä vuosina 1919 ja 1921. Ensimmäisessä kilpailivat "Bimbi" Tore Holm Gamleby Segelsällskap, konstruktööri T. Holm ja rakentaja Knut Holms Yachtvarf sekä "Beata" Henrik Ramsay Njk:sta, konstruktööri G. Estlander ja rakentaja Turun Veneveistämö 1919. Veneet kilpailivat Sandhamnin regatan yhteydessä Kanholmin selällä 4. elokuuta 1919. Kilpailun voitti "Bimbi" ajalla 2.43.39, "Beatan" aika oli 2.49.8. 1920 ei kilpailtu lainkaan ja SK40 suosio oli laskussa. Toinen kilpailu saatiin aikaan 1921 ja se kilpailtiin 6. heinäkuuta Helsingissä ja sen voitti Njk:n "Jonetha" Henrik Ramsay ja toinen oli "Bambi" Yngve Holm.

1921 Skandinaavinen Purjehtijaliitto halusi saada aikaan kansainvälisen palkinnon uudelle 6 metrin luokalle, jonka suosio oli kasvussa Euroopassa. Suomi oli hyväksytty jäseneksi 1920 ja Njk:n sihteeri oli läsnä skandinaavisessa kokouksessa ja ehdotti, että Njk voisi lahjoittaa uuden Skandinaavisen palkinnon Skandinaaviselle Purjehtijaliitolle kansainväliseksi palkinnoksi. Njk päätti kokouksessaan 4. maaliskuuta 1922 luovuttaa pokaalin Skandinaaviselle Purjehtijaliitolle kansainväliseksi palkinnoksi. Ja jo seuraavana kesänä ensimmäinen kilpailu Skandinaavisesta Kultapokaalista, kuten se tuli tunnetuksi tulevaisuudessa, voitiin järjestää Hortenissa Norjassa.

Kultapokaalin Lahjakirjan (Deed of Gift) mukaan pokaalista tuli purjehtia IYRU:n mittasääntöluokan veneillä. IYRU oli konferenssissaan 1919 valinnut uusia kansainvälisiä tätä tarkoittavia luokkia. IYRU:n luokkia olivat 6-, 7-, 8-, 9-, 10-, 12- ja 14-metriset, muita IYRU:n luokkia loivat ranskalaiset luokat 6.5m, 8.5m sekä pohjoismaiset SK30 ja 40, mutta ne eivät tulleet kyseeseen. Samat kaikki 16 kansainvälistä köliveneluokkaa olivat ohjelmassa 1920 Olympialaisissa paitsi 6.5- ja 9-metriset luokat. Näiden olympialaisten purjehdukset olivat kummallisimmat koskaan ja se oli kilpailun sijasta eräänlainen uiva IYRU:n venenäyttely. Mm. Kv. Mittaluokan veneet kilpailivat 1. ja 2. sarjoissa. Paikalla oli vain kaksi 6-metristä 2. säännön venettä. Kaseissa, kympeissä ja 12:ssa oli vain yksi kutakin.

“Deed of Gift.
At a general assembly of the Nyländska Jaktklubben held this day it was unanimously agreed to present the “Nyländska Jaktklubbens Skandinaviska Pris” to the Scandinavian Yacht Racing Union (SYRU) as a challenge cup for international yacht race under the measurement rule of the International Yacht Racing Union.

In handling over this trophy to the Scandinavian YRU the Nyländska jaktklubben wishes to promote the intercourse with the Nations of the world on the basis of friendly competition in the most noble of sports.
May this gift of our club prove a mighty promotor of international yacht racing and be a means of tying together real yachtsmen all over the world. ”
— Helsingfors, March 4:th 1922 for NYLÄNDSKA JAKTKLUBBEN Ernst Krogius, Commodore Gunnar L. Stenbäck, Secretary

Ensimmäinen maailmansota oli lopettanut lähes kaiken kilpapurjehduksen Euroopassa ja kansainvälinen kilpapurjehdus oli vasta alkuasteellaan. Noina vuosina ilmaantui lähes joka toinen vuosi uusia köliveneluokkia tarjolle. Vain Norja, joka oli sodista erillään oli pystynyt ylläpitämään veneenrakennusta ja kilpapurjehdusta ja olikin kasvanut alkuaikojen kilpapurjehduksen suurvallaksi ja se tuli näkymään myös Kultapokaaln purjehduksissa. Pohjois Amerikassa oli jo pitkään ollut rauhan tila ja heillä oli omat jahtiperinteensä ja Universal säännön luokkaveneet kuten: 'R-veneet', 'Q-veneet' ja 'J-veneet' vielä pitkään ja America's Cup. Europpaan amerikkalaiset tulivat vasta 1927.

Kun ranskalaiset olivat siirtäneet Entonnarpokaalin 6-metrisistä uuteen 6.5m-luokkaan vuodesta 1920 oli 6m-luokka ilman kansainvälistä pokaalia. Silloin 6m-luokan ollessa ilman kv. palkintoa valittiin 1922 Kultapokaaliluokaksi uudistetun 2. Kansainvälisen Säännön pienin ja halvin luokka 6 metriä, joka alkoi vähitellen yleistyä varsinkin Pohjois Euroopassa. Näin valinnan jälkeen kansainvälinen kiinnostus Kultapokaalia kohtaan alkoi vähitellen kasvaa.

Määräysten mukaan kustakin maasta saa osallistua vain yksi vene, ja veneen pitää olla suunniteltu ja rakennettu siinä maassa, jota se edustaa. Perämiehen sekä miehistön tulee olla amatöörejä ja tunnetun purjehdusseuran jäseniä. Voittaakseen Kultapokaalin on voitettava kolme purjehdusta, mutta kolmen ensimmäisen purjehduksen jälkeen saavat jatkaa vain ne, jotka ovat voittaneet vähintään yhden purjehduksen. Kultapokaalikilpailussa oli enintään seitsemän hyväksyttyä purjehdusta, mutta useimmiten voitto ratkesi jo aikaisemmin.

Kilpapurjehduksessa Kultapokaalista tuli tunnettu kansainvälinen palkinto corinttilaisten purjehtijoiden keskuudessa ympäri maailman. Kilpailu oli kielletty ammatilaisilta aina vuoteen 2011 asti. 6-metriset kilpailivat pokaalista vain 24 kertaa vuoteen 1952 asti. 1949 IYRU hyväksyi uuden neljännen eli 5.5 metrin kansaivälisen mittaluokkasäännön joka korvasi 3. kansainvälisen säännön ja 1953 pokaali siirrettiin purjehdittavaksi halvemmalla ja kehittyneemmällä uuden ajan luokan veneillä ja tänä vuonna, 66. kerran, 92. Kultapokaalikilpailu käydään 100 vuotiaan Kultapokaalin syntysijoilla NJK:n kotivesillä.

Kansainvälinen kilpailukalenteri 2019

Alla 5.5m-luokan vuoden 2019 kansainvälinen kilpailukalenteri. Listalla ovat kansainväliset arvokisat (Category A) ja suurimmat kansalliset kilpailut (Category B). Luokassa on tänäkin vuonna erinomaiset mahdollisuudet kilpailla kansainvälisellä tasolla.

Luokan tärkein arvokisa, eli maailmanmestaruuskilpailu ja Kultapokaali-kilpailu, järjestetään tänä vuonna Helsingissä.

Category A

24-26 February, AUS Nationals, RPAYC , Pittwater, AUS, NOR  More info [5-Nations-Cup 1]

4-6 April, Alpen Cup, Torbole, ITA  [5-Nations-Cup 2]

12-15 June, German Open, Part of Robbe & Berking Sterling Cup Regatta, Flensburger Segelclub (FSC), Glücksburg [5-Nations-Cup 3]

27-30 June, Swiss Open, Geneva, SUI [5-Nations-Cup 4]

24-27 July, Scandinavian Gold Cup, Helsinki, FIN  Club website

24-27 July, Royal Kaag Cup, Helsinki, FIN

24-27 July, Hanko Evolution Cup, Helsinki, FIN

27-28 July, Worlds Tune up races, Helsinki, FIN

29 July – 2 August, World Championship, Helsinki, FIN

24-27 September, Regates Royales/French Open, Cannes, FRA [5-Nations-Cup 5]

 

 

Category B

23 February – March 3, Festival of Fives, RPAYC , Pittwater, AUS

2-3 March, RMYC Classic Yacht Regatta, RPAYC , Pittwater, AUS

19-20 April, Osterregatta, Thuner See, Thun (TYC), SUI

23.-26 May, Internationale Bodenseewoche, Konstanz (KYC), GER

21-23 June, Münchner Woche, Tutzing (DTYC), GER

1-2 June, Bronia Preis, Alster, Hamburg (NRV), GER

13-16 June, North American Spring Regatta, Midland, Lake Huron (MBSC), CAN

5 July, Willi Lehmann Preis, Wannsee & Havel, Long Distance Race, Berlin (VSaW), GER

6-7 July, Berliner Bär, Wannsee & Havel, Up-&Down, Berlin (VSaW) , GER

6-8 September, Salzkammergut-Preis, Traunsee, Altmünster (SCA), AUT

September, North American Fall Regatta, Midland, Lake Huron (MBSC), CAN. Dates tbd

5- 6 October, Sünnschien Preis, Alster, Hamburg (NRV), GER

11-13 October, Herbstpreis, Thunersee YC, SUI

Ranking 2018

Viisvitosten rankingiin saavat osallistua kaikki Suomen 5.5m-yhdistyksen jäsenet. Rankingiin lasketaan tavallisesti pääkaupunkiseudun suurimmat kisat: R-Regatta, Helsinki Regatta, Sampanjaregatta, Viaporin Tuoppi ja Kruunuvuorenselän Regatta, sekä Hangon Regatta ja Airisto Classics. Rankingin voittanut venekunta palkitaan vuosittain syyskokouksessa.

Viisvitoset Viaporin Tuopissa (kuva Jorma Rautapää)

Viisvitoset Viaporin Tuopissa (kuva Jorma Rautapää)

Ranking-sarjoja on kaksi, kaikille viisvitosille yhteinen Edward Cederlund pris -ranking sekä 1950-luvulla rakennetuille viisvitosille oma Arthur E. Nikanders minnespris -ranking. HSS:n Keskiviikkokisoissa kilpaillaan lisäksi omasta Onsdagsskålenista.

SijoitusVenePisteet
1.Norna63,7
2.Skylark42,5
3.Scatoulitsa35,4
4.Trial29,1
5.Vis-a-vis10,4
6.Kisen8,9
7.Rush VI6,1

(Tulokset päivitetty 30.1.2019)

Yhteensä kaudella 2018 viisvitoset ovat ajaneet 84 starttia ja ranking-pisteitä on jaettu 196,1. Tämä on uusi ennätys luokassa koko 2010-luvulla! Luokassa kilpaillaan aktiivisesti ja viikko- ja ranking-kisoja on sekä Helsingin että Turun seudulla.

VuosiLähtöjäPisteitä
201884196,1 p.
201749107,2 p.
201660114,3 p.
201579194,2 p.
2014-77,0 p.
2013-96,0 p.

Viisvitosluokan ranking-pisteet lasketaan soveltaen ISAF:n Appendix A:n mukaista Bonus Point System:iä.

Jokaisesta purjehditusta lähdöstä saa yhden pisteen, mikäli mukana on vähintään kaksi viisvitosta, ja sitä enemmän, mitä paremmin sijoittuu ja mitä enemmän veneitä lähtöön osallistuu. Pisteet lähdöistä on nähtävissä täältä.

Trial - high techiä vuodelta 1951

Kilpapurjehduksen olympialuokissa tapahtui melkoinen myllerrys Helsingin Olympialaisiin valmistauduttaessa. Kevytveneeksi oli valittu Helsingin kisojen kunniaksi nimetty Finn- jolla ja köliveneissä lanseerattiin 6mR- luokan rinnalle huomattavasti kevyempi ja helpommin kuljetettava kolmen hengen konstruktioluokka 5.5m. Luokkasääntö valmistui 1951 aikana ja olympialaisiin osallistuneet veneet olivat luonnollisesti kaikki uusia.

Trial lasketaan vesille kymmenien vuosien tauon jälkeen (kuva Ville Harkke)

Trial lasketaan vesille kymmenien vuosien tauon jälkeen (kuva Ville Harkke)

Uusi luokka houkutteli kokeneiden suunnittelijoiden lisäksi myös uusia kykyjä, näiden joukossa helsinkiläinen C-O Granfelt joka piirsi olympiakarsintoja varten äärimmäisen radikaalin, negatiivisella peräpeilillä varustetun Trial:in. Veneen linjat olivat aikaansa nähden todella modernit, negatiivisen perän lisäksi rungossa on selkeä “knuckle bow” tehollisen vesilinjan pidentämiseksi sekä prismaattinen, lähes 2000-luvun veneiden linjoja muistuttava peräosan muoto.

Trial rakennettiin Wileniuksen veistämöllä Porvoossa ja osallistui kauden 1952 alussa olympiakarsintoihin tilaajansa ins. Nyreenin kipparoimana. Karsinnoissa vene oli nopea muttei tarpeeksi nopea; Suomen edustajaksi valittiin L-10 Teresita. Trialilla kilpailtiin aktiivisesti ja menestyksekkäästi 50-ja 60-luvuilla Helsingin vesillä mutta 80-luvulle tultaessa ultrakevyeksi rakennettu kilpuri oli jo alkanut väsyä.

Trial vietti lähes 30 vuotta keskeneräisenä korjausprojektina ladossa Somerolla kunnes vuonna 2013 joutui jättämään kuivan säilytyspaikkansa. Ulos pressun alle siirrettynä oli veneen lopullinen tuhoutuminen jo lähellä ja projekti oli myynnissä kölilyijyn kilohinnalla. Tässä vaiheessa sain ensikosketukseni Trialiin jonkin venemyyntisivuston välityksellä- totesin että siinä olisi harvinaisen kaunis ja ainutlaatuinen vene mutten mitenkään pystyisi entisöimään sitä järjellisessä ajassa.

Trialin kunnostustyö käynnissä TT-puuvenepalvelun tiloissa (kuva Ville Harkke)

Trialin kunnostustyö käynnissä TT-puuvenepalvelun tiloissa (kuva Ville Harkke)

Tässä vaiheessa kuvaan tuli Tero Toivonen, mestarintyötä vailla oleva veneenveistäjä joka pelasti Trialin vakaana aikomuksenaan entisöidä se purjehduskuntoon vaikka hänellä ei ollut veneelle ostajaa tai muutakaan tietoa siitä mihin projekti johtaisi. Entisöintiprojekti pääsi kuitenkin hyvään alkuun muunmuassa museoviraston tuella ja keväällä 2016 sain jostakin (ehkä 5.5.-liiton sivuilta, en muista tarkasti) tietää että ihailemani runkolinjat olivat yhä hengissä - ja kaiken lisäksi hyvissä käsissä entisöitävinä. Päätin lähteä Paraisille Stormälön saarella olevalle telakalle katsomaan miltä Trial oikeastaan näyttää.

Entisöinti oli hyvässä vauhdissa, uudet kaaret pääosin paikallaan ja kölin alaosan uudet tammirakenteet laudoitusta vailla. Kansi oli kokonaan poissa ja yllättävän hyvin säilyneet tukirakenteet näkyvissä. Veneen linjat olivat juuri niin kauniit kuin oli kuvista päätellyt ja päätös syntyi hetkessä. Tällä veneellä halusin kilparadoille. Olin jo kauan ajatellut että kun (jos) joskus kasvan isoksi niin hankin itselleni klassisen 5.5:n.

Isoksi kasvaminen on alle 50- vuotiaana tietysti vielä ns.vaiheessa mutta tässä oli tilaisuus jota ei oikeastaan voinut jättää käyttämättä. Klassinen vene tarvitsi omistajan ja olin juuri luopunut osastani varsin pitkässä Melges 24-projektissa ja mietin millä tavalla jatkan kilpapurjehdusta.

Sovimme Teron kanssa että hän rakentaa rungon purjehduskuntoon valmiiksi ja minä vastaan uuden rikin, heloituksen ja purjeiden hankinnasta itse. Alkuperäisiä heloja oli jonkin verran jäljellä, mm. takastaagin läpivienti, keulaknaapi , barduunakahvat ja vinssit. Koska Trialin oli tarkoitus palata kilparadoille ei heloitusta ollut tarkoituksenmukaista tehdä äärimmäisen museaaliseksi- ja uusi masto olisi joka tapauksessa alumiinia. Mm.barduunat siirrettiin perään ja vinssit jätettiin kokonaan rantaan.

Trial vesillelaskuvalmiina (kuva Tero Toivonen)

Trial vesillelaskuvalmiina (kuva Tero Toivonen)

Uusi riki tuli Benns:iltä Ruotsista, Benns:in Per Skoglund on tehnyt käytännössä kaikki klassisten 5.5:en uudet mastot viime vuosikymmeninä. Rungon alkuperäinen 13 mm  mahonkilaudoitus oli köliä lukuunottamatta pelastettavissa, kannen vanerit ovat kaikki uutta samoin kuin kölin rakenteet. Trialissa oli alkuaankin 8mm havuvanerista tehty maalattu kansi eikä tätä ollut syytä muuttaa. Myös alkuperäiseen Suunnon kompassitelineeseen löytyi omasta varastosta sopiva kompassi tuomaan aikakauden tunnelmaa vaikka todellisena kompassina toimiikin puomin alle asennettu GPS-pohjainen Velocitek.

Entisöintiprojektin aikana Trial oli syksyllä -16 Turun venemessuilla näytillä ja vesillelaskua tähdättiin keväälle 2017. Kilpailukalenterissa oli muutama kisa Helsingin vesillä alkukesästä mutta niinkuin monessa muussakin projektissa viimeiset yksityiskohdat veivät aikaa joten ensimmäiseksi kisaksi valikoitui ASS:n Baltic Classic Masters kotivesillä.

Samassa kisassa oli ensikertaa radalla myös toinen Turussa entisöity 5.5: Skylark jolla Gibert von Rettig osallistui samoihin olympiakarsintoihin kuin Trial. Veneet ovat samasta valmistusvuodesta huolimatta kuin eri planeetoilta- Skylark muistuttaa linjoiltaan klassista saaristoristeilijää kun taas Trial on kokeellisine linjoineen varmasti ollut aikoinaan pienoinen sensaatio. ensimmäisen kauden perusteella Trial on Skylarkia nopeampi kevyessä tuulessa mutta tuulen noustessa ovat klassisemmat linjat pitelemättömissä,

Vesillelasku suoritettiin Trialin uudessa kotisatamassa TPS:llä 19.6.2017 juhlallisin menoin shamppanjapulloa rikkomatta.  Kauan kuivilla ollut runko ei vuotanut juuri lainkaan. Purjeet eivät olleet vielä tulleet ja osa heloistakin oli vielä muovikassissa. Alkukesän illat kuluivatkin nopeasti venettä kasatessa kunnes lopulta tuli neitsytmatkan aika.

Perheen (vaimo+2 poikaa) voimin tehty koepurjehdus keskeneräisellä heloituksella oli lupaava: Trial liikkui liukkaasti ja nousi hämmentävän ylös tuuleen. Ohjaaminen täytyi kuitenkin opetella kokonaan uudestaan sillä varsin lyhyen kölin takareunaan kiinnitetty peräsin vaikuttaa kulkusuuntaan huomattavalla viiveellä eikä rungon takaosan litteä profiili luo kummoistakaan suuntavakavuutta. Eli varsinkin puuskaisessa tuulessa ja aallokossa Trialin ohjaaminen vaatii pinnamiehen täyden keskittymisen - ainakin kunnes ajotunteja tulee riittävästi ja veneen liikkeet tallentuvat selkäydinjatkeeseen.

Vene on vastannut odotuksiani täydellisesti ja on erittäin hauska, nopea ja varsinkin kaunis. Ensimmäisellä kaudella minulla oli myös ilo pitää miehistössä jopa kahdessa kilpailussa veneenveistäjä itse. Keskustelu seuraavan talven toimenpiteistä ja veneen heloituksen ja sisustuksen (1 penkki) kehittämisestä sujui helposti kun veneellä oltiin tekemässä sitä mihin se on alunperin rakennettu- purjehtimassa kilpaa.

Kirjoittaja Ville Harkke, artikkeli on julkaistu alunperin Veneenveistäjä-lehdessä 2018/1, julkaistu uudelleen Puuveneveistäjät ry:n luvalla.

Mikä 5.5M?


Luokka on kansainvälinen konstruktioluokka johon rakennetaan yhä uusia veneitä lähes vuosittain. Luokan veneet on jaettu valmistusvuoden (ja kölin tyypin) mukaan kolmeen eri kategoriaan: Klassikot, Evoluutioveneet ja Modernit. Klassikoilla on paljon toimintaa varsinkin Italiassa ja  Saksassa ja entisöityjä veneitä palaa radoille tasaista tahtia.

Muista kansainvälisistä metriluokista poiketen 5.5.set voidaan kuljettaa henkilöauton perässä trailerilla joten kilpailuihin voi osallistua hiukan kauempanakin ilman että kustannukset kasvavat ylitsepääsemättömiksi.

Suomessa järjestetään luokan Maailmanmestaruuskilpailut kesällä 2019 joten kiinnostuneilla olisi yhä ainutlaatuinen mahdollisuus palauttaa jokin yhä restauroimattomista suomalaisista klassikoista radoille kotikisoja varten.

Scatoulitsa 4 Vene-messuilla

Scatoulitsa 4 on näytteillä Vene 2018 messuilla MYS:n osastolla. Osasto 7d141 isossa hallissa velodromin puoleisessa nurkassa.

Scatoulitsa 4 MYS:n osastolla Vene-messuilla (kuva Matti Muoniovaara)

Scatoulitsa 4 MYS:n osastolla Vene-messuilla (kuva Matti Muoniovaara)

Veneessä on Chaje 3:n masto ja purjeet, kaikki vuodelta 1965. Isopurje Hood Sailmakers (varustettuna kahdella vetoketjulla alaliikissä), fokka Hard Sails ja masto Kungsörs. Osastolla on 5 moottorivenettä 30-, 40-, 50 ja 60-luvulta.

Vuoden 2018 kansainvälinen kilpailukalenteri

5.5m-luokan vuoden 2018 kansainvälinen kilpailukalenteri on julkaistu. Alla luokan tärkeimmät kisat koottuna.

FEB     "Australian Nationals", Pittwater (RPAYC) [5-Nations-Cup I]

30.-31.3. „Osterregatta“, Thuner See, Thun (TYC)

26.-28.4.     „Alpen Cup", Gardasee, Torbole (CVT) [5-Nations-Cup II]

24.-27.5.     "Internationale Bodenseewoche", Lake of Constance, Konstanz (KYC) [Regional Regatta]

2.-3.6.     „Willi Lehmann Preis", Baltic Sea, Stralsund (YCStr)

7.-10.6.     „North American Spring Regatta”, Lake Huron, Midland (MBSC), Ontario

7.-10.6.     "Enoshima Trophy", Flensburg Firth, Glücksburg (FSC) [Classic, Rule 10, Olympic]

9.-10.6.     "Bronia Preis", Alster, Hamburg (NRV) [Regional Regatta]

17.-19.6. "Kieler Woche", Kiel Firth (KYC) [Regional Regatta]

21.-23.6.     „Italian & Swiss Open", Lago di Como, Gravedona (AVAL CDV) [5-Nations-Cup III]

7.-8. 7. „Open Berlin Championship“, Wannsee, Berlin (VSaW)

25.-29.7.     „German & Dutch Open“, Lübeck Bay, Travemünde (LYC) [5-Nations-Cup IV]

15.-24.8.     „Cups & World‘s", Solent, Cowes (RYS)

17.-18.8.     "Tom Kyle Pokal", Laboe (FKY/KYC/SVAOe) [Regional Regatta, Classic]

8.-9. 9. „Sünnschien Preis", Lübeck Bay, Niendorf (NYC/NRV)

16.-22.9.     "Vintage Yachting Games", Skovshoved (KDY) [Form. Olymp. Classes, 3 Boats/Nation] Mid SEP „North American Fall Regatta“, Lake Huron, Midland (MBSC), Ontario

24.-29.9.     "French Open" (Regates Royales), Cannes, (YCC) [5-Nations-Cup V]

12.-14. 10 "Herbstpreis", Lake of Thun, Thun (TYC)