Trial - high techiä vuodelta 1951

Kilpapurjehduksen olympialuokissa tapahtui melkoinen myllerrys Helsingin Olympialaisiin valmistauduttaessa. Kevytveneeksi oli valittu Helsingin kisojen kunniaksi nimetty Finn- jolla ja köliveneissä lanseerattiin 6mR- luokan rinnalle huomattavasti kevyempi ja helpommin kuljetettava kolmen hengen konstruktioluokka 5.5m. Luokkasääntö valmistui 1951 aikana ja olympialaisiin osallistuneet veneet olivat luonnollisesti kaikki uusia.

 Trial lasketaan vesille kymmenien vuosien tauon jälkeen (kuva Ville Harkke)

Trial lasketaan vesille kymmenien vuosien tauon jälkeen (kuva Ville Harkke)

Uusi luokka houkutteli kokeneiden suunnittelijoiden lisäksi myös uusia kykyjä, näiden joukossa helsinkiläinen C-O Granfelt joka piirsi olympiakarsintoja varten äärimmäisen radikaalin, negatiivisella peräpeilillä varustetun Trial:in. Veneen linjat olivat aikaansa nähden todella modernit, negatiivisen perän lisäksi rungossa on selkeä “knuckle bow” tehollisen vesilinjan pidentämiseksi sekä prismaattinen, lähes 2000-luvun veneiden linjoja muistuttava peräosan muoto.

Trial rakennettiin Wileniuksen veistämöllä Porvoossa ja osallistui kauden 1952 alussa olympiakarsintoihin tilaajansa ins. Nyreenin kipparoimana. Karsinnoissa vene oli nopea muttei tarpeeksi nopea; Suomen edustajaksi valittiin L-10 Teresita. Trialilla kilpailtiin aktiivisesti ja menestyksekkäästi 50-ja 60-luvuilla Helsingin vesillä mutta 80-luvulle tultaessa ultrakevyeksi rakennettu kilpuri oli jo alkanut väsyä.

Trial vietti lähes 30 vuotta keskeneräisenä korjausprojektina ladossa Somerolla kunnes vuonna 2013 joutui jättämään kuivan säilytyspaikkansa. Ulos pressun alle siirrettynä oli veneen lopullinen tuhoutuminen jo lähellä ja projekti oli myynnissä kölilyijyn kilohinnalla. Tässä vaiheessa sain ensikosketukseni Trialiin jonkin venemyyntisivuston välityksellä- totesin että siinä olisi harvinaisen kaunis ja ainutlaatuinen vene mutten mitenkään pystyisi entisöimään sitä järjellisessä ajassa.

 Trialin kunnostustyö käynnissä TT-puuvenepalvelun tiloissa (kuva Ville Harkke)

Trialin kunnostustyö käynnissä TT-puuvenepalvelun tiloissa (kuva Ville Harkke)

Tässä vaiheessa kuvaan tuli Tero Toivonen, mestarintyötä vailla oleva veneenveistäjä joka pelasti Trialin vakaana aikomuksenaan entisöidä se purjehduskuntoon vaikka hänellä ei ollut veneelle ostajaa tai muutakaan tietoa siitä mihin projekti johtaisi. Entisöintiprojekti pääsi kuitenkin hyvään alkuun muunmuassa museoviraston tuella ja keväällä 2016 sain jostakin (ehkä 5.5.-liiton sivuilta, en muista tarkasti) tietää että ihailemani runkolinjat olivat yhä hengissä - ja kaiken lisäksi hyvissä käsissä entisöitävinä. Päätin lähteä Paraisille Stormälön saarella olevalle telakalle katsomaan miltä Trial oikeastaan näyttää.

Entisöinti oli hyvässä vauhdissa, uudet kaaret pääosin paikallaan ja kölin alaosan uudet tammirakenteet laudoitusta vailla. Kansi oli kokonaan poissa ja yllättävän hyvin säilyneet tukirakenteet näkyvissä. Veneen linjat olivat juuri niin kauniit kuin oli kuvista päätellyt ja päätös syntyi hetkessä. Tällä veneellä halusin kilparadoille. Olin jo kauan ajatellut että kun (jos) joskus kasvan isoksi niin hankin itselleni klassisen 5.5:n.

Isoksi kasvaminen on alle 50- vuotiaana tietysti vielä ns.vaiheessa mutta tässä oli tilaisuus jota ei oikeastaan voinut jättää käyttämättä. Klassinen vene tarvitsi omistajan ja olin juuri luopunut osastani varsin pitkässä Melges 24-projektissa ja mietin millä tavalla jatkan kilpapurjehdusta.

Sovimme Teron kanssa että hän rakentaa rungon purjehduskuntoon valmiiksi ja minä vastaan uuden rikin, heloituksen ja purjeiden hankinnasta itse. Alkuperäisiä heloja oli jonkin verran jäljellä, mm. takastaagin läpivienti, keulaknaapi , barduunakahvat ja vinssit. Koska Trialin oli tarkoitus palata kilparadoille ei heloitusta ollut tarkoituksenmukaista tehdä äärimmäisen museaaliseksi- ja uusi masto olisi joka tapauksessa alumiinia. Mm.barduunat siirrettiin perään ja vinssit jätettiin kokonaan rantaan.

 Trial vesillelaskuvalmiina (kuva Tero Toivonen)

Trial vesillelaskuvalmiina (kuva Tero Toivonen)

Uusi riki tuli Benns:iltä Ruotsista, Benns:in Per Skoglund on tehnyt käytännössä kaikki klassisten 5.5:en uudet mastot viime vuosikymmeninä. Rungon alkuperäinen 13 mm  mahonkilaudoitus oli köliä lukuunottamatta pelastettavissa, kannen vanerit ovat kaikki uutta samoin kuin kölin rakenteet. Trialissa oli alkuaankin 8mm havuvanerista tehty maalattu kansi eikä tätä ollut syytä muuttaa. Myös alkuperäiseen Suunnon kompassitelineeseen löytyi omasta varastosta sopiva kompassi tuomaan aikakauden tunnelmaa vaikka todellisena kompassina toimiikin puomin alle asennettu GPS-pohjainen Velocitek.

Entisöintiprojektin aikana Trial oli syksyllä -16 Turun venemessuilla näytillä ja vesillelaskua tähdättiin keväälle 2017. Kilpailukalenterissa oli muutama kisa Helsingin vesillä alkukesästä mutta niinkuin monessa muussakin projektissa viimeiset yksityiskohdat veivät aikaa joten ensimmäiseksi kisaksi valikoitui ASS:n Baltic Classic Masters kotivesillä.

Samassa kisassa oli ensikertaa radalla myös toinen Turussa entisöity 5.5: Skylark jolla Gibert von Rettig osallistui samoihin olympiakarsintoihin kuin Trial. Veneet ovat samasta valmistusvuodesta huolimatta kuin eri planeetoilta- Skylark muistuttaa linjoiltaan klassista saaristoristeilijää kun taas Trial on kokeellisine linjoineen varmasti ollut aikoinaan pienoinen sensaatio. ensimmäisen kauden perusteella Trial on Skylarkia nopeampi kevyessä tuulessa mutta tuulen noustessa ovat klassisemmat linjat pitelemättömissä,

Vesillelasku suoritettiin Trialin uudessa kotisatamassa TPS:llä 19.6.2017 juhlallisin menoin shamppanjapulloa rikkomatta.  Kauan kuivilla ollut runko ei vuotanut juuri lainkaan. Purjeet eivät olleet vielä tulleet ja osa heloistakin oli vielä muovikassissa. Alkukesän illat kuluivatkin nopeasti venettä kasatessa kunnes lopulta tuli neitsytmatkan aika.

Perheen (vaimo+2 poikaa) voimin tehty koepurjehdus keskeneräisellä heloituksella oli lupaava: Trial liikkui liukkaasti ja nousi hämmentävän ylös tuuleen. Ohjaaminen täytyi kuitenkin opetella kokonaan uudestaan sillä varsin lyhyen kölin takareunaan kiinnitetty peräsin vaikuttaa kulkusuuntaan huomattavalla viiveellä eikä rungon takaosan litteä profiili luo kummoistakaan suuntavakavuutta. Eli varsinkin puuskaisessa tuulessa ja aallokossa Trialin ohjaaminen vaatii pinnamiehen täyden keskittymisen - ainakin kunnes ajotunteja tulee riittävästi ja veneen liikkeet tallentuvat selkäydinjatkeeseen.

Vene on vastannut odotuksiani täydellisesti ja on erittäin hauska, nopea ja varsinkin kaunis. Ensimmäisellä kaudella minulla oli myös ilo pitää miehistössä jopa kahdessa kilpailussa veneenveistäjä itse. Keskustelu seuraavan talven toimenpiteistä ja veneen heloituksen ja sisustuksen (1 penkki) kehittämisestä sujui helposti kun veneellä oltiin tekemässä sitä mihin se on alunperin rakennettu- purjehtimassa kilpaa.

Kirjoittaja Ville Harkke, artikkeli on julkaistu alunperin Veneenveistäjä-lehdessä 2018/1, julkaistu uudelleen Puuveneveistäjät ry:n luvalla.

Mikä 5.5M?


Luokka on kansainvälinen konstruktioluokka johon rakennetaan yhä uusia veneitä lähes vuosittain. Luokan veneet on jaettu valmistusvuoden (ja kölin tyypin) mukaan kolmeen eri kategoriaan: Klassikot, Evoluutioveneet ja Modernit. Klassikoilla on paljon toimintaa varsinkin Italiassa ja  Saksassa ja entisöityjä veneitä palaa radoille tasaista tahtia.

Muista kansainvälisistä metriluokista poiketen 5.5.set voidaan kuljettaa henkilöauton perässä trailerilla joten kilpailuihin voi osallistua hiukan kauempanakin ilman että kustannukset kasvavat ylitsepääsemättömiksi.

Suomessa järjestetään luokan Maailmanmestaruuskilpailut kesällä 2019 joten kiinnostuneilla olisi yhä ainutlaatuinen mahdollisuus palauttaa jokin yhä restauroimattomista suomalaisista klassikoista radoille kotikisoja varten.